Vuonna 1984-85 Kuusamossa vaikutti bändi nimeltä Pestilence, tosin nimeä piti vaihtaa useamman kerran koska eräs Pestilence oli jo olemassa ulkomailla. Bändi hajos ja minä ex-basistina rupesin miettimään että mitähän tässä tekis. Rumpali Pasi totesi että Olvan Ranella ja niiden bändillä on treenikämppä Nilon koulun vieressä (Tonterin kämppä) niin kysytään joskos päästäs sinne treenaamaan vaikka kahdestaan. Tästä alkoi A.R.G.-taru.

STONEAGE

Muutin Kuusamon keskustaan joskus 1984 ja koulukin vaihtui. Koulussa tietysti katottiin pitkää, ku uus jätkä joka pukeutuu hevari-hard rock-glam rock-punk vermeisiin. Tottakai sitte sitä tutustuu saman näkösiin ja samaa musiikkia kuunteleviin jne. huomaa että kavereitakin on. Jossain vaiheessa kaveri nimeltä Raaskan Aku kyseli et osaanko soitella mitään ja minähän olin vähä bassoa soitellu. Ei muuta ku bändiin mukaan...nimi oli muistaakseni Ravage ja siinä soittivat Ahon Jari kitarassa sekä Säkkisen Veske toisessa kitarassa, Raaskan Aku lauloi, mie bassossa ja Takkulan Pasi rummuissa. Mitään kamoja ei ollu paitsi Pasilla perussetti ja Aholla kitara ja combo. Veskellä tais olla legendaarinen Washburn. Mulla oli laina basso ku omaa ei ollu.

Treenit oli Pasin kotona. Vanhemmilla oli varmaan pinna kireenä mutta iso kiitos heille siitä että sai siellä treenata. Samaan aikaan Kuusamossa treenasi toinenkin bändi nimeltään Mortal Decay, heillä oli treenikämppä ja sinnehän mekin saimme itsemme ruhjottua, oltiin ns. veriveljiä koska molemmat bändi soitti metallia eikä rockia. Kuusamossa rock-bändejä oli mutta metalli bändejä ei. Paskaa tuli niskaan alussa tosi paljon koska ei osattu soittaa, kaikki oli opettelua. Aikamme treenattiin ja sitten Ahon Jari ilmoitti että koulu ja muut asiat menee edelle, hän lopettaa. Jatkettiin jonkun aikaa sen jälkeen ja lyötiin pillit pussiin. Niin sitten hajos eka bändi, ei tehty demoja vaan c-kasetille ääniteltiin treenejä. Pari keikkaa tehtiin, saatiin kuitenki sekin kokemus tehtyä.

T.S.O.N.N.W (1987)

Minä ja Pasi päästiin treenaan tonterin kämpille, samaan aikaan Mortal Decay alko hyytymään ja heillä oli laulaja nimelta Tepa Karjalainen. Tuttu mies minulle, koska sattui seurustelemaan mun siskon kanssa :) Aikamme treenattuamme aloimme miettimään Patsun kaa että ketäs tähän saatas meidän lisäksi. Tepa lähti mukaan vaikka soitti vielä Mortal Decayssä ja minä ajattelin että siirryn kokeilemaan kitaraa. Olvan Rane lainas kitaraa ja kamojaan niin ei muuta ku opettelemaan.

Sit saatiin päähän että tehdään nauha, 4-raiturilla ja pistetään homma pakettiin. Lauluun pyysin Akua ku se oli vanha tuttu joten Aku ja Tepa hoiteli Tsonnw nauhan karjahtelut.Mie soittelin kitarat, bassojakin soittelin aika moneen biisiin ( ei niitä siel kyl kuulu), Pasi hoiti rummut. Homma tehtii kieliposkella, pidettiin hauskaa. Musiikki oli mitä oli, S.O.D. vaikutuksia sekä hc-punk asenetta. Ei osattu soittaa ja tärkeintä oli thrash-meno. Vauhti sata, taidot 0. Eka keikka tehtiin Kuusamon ammattikoululla, mukana oli kaksi tanssi tyttöä, introna kuultiin ritari-ässän tunnari, bassossa keikalla oli Ahon Jari vierailevana tähtenä. Porukka katto että mitä v(0+a nää hommaa? Kaksi laulajaa? Meno oli hieman Sleepy Sleepersiin verrattavissa.

HEATHENISM IN PENITENTIARY (1988)

Aikamme pelleiltyämme alettiin miettimään, et pitäs saada toinen kitaristi bändiin. Kysyin Veskeä koska ajattelin et Mortal Decayn jätkistä kumpikaan ei lähe koska ne on niin pro-ukkoja verrattuna meihin ja Veske oli vanha tuttu. Veske mietti aikansa, tuli soitteleen ja totes et lähtee mukaan. Tässä vaiheessa Aku oli ilmoittanut et lähtee erääseen National Napalm Syndicateen, joten todettiin et Tepa hoitaa si laulut jatkossa. Näin alkoi olla A.R.G. kasassa. Alussa nimi oli Anarchy Rules Games, mutta se vaihdettiin kun homma alkoi olla isompaa. Aku Raaska Group oli ensimmäinen versio, Pasi kirjoitti sen kännissä treenikämpän kattoon spray-maalilla vielä ku oltiin Pestilencessä ja sille naureskeltiin silloin. Myöhemmin otettiin lyhenne käyttöön ja kun jengi rupes kyseleen et mitä toi tarkottaa niin etsittiin sopivat sanat.Lopulta Veske muistaakseni kehitteli ton Ancient Rotten Graveguardsin.

Kuusamossa oli tasan yksi paikka missä tehdä demo. Se oli legendaarinen Rauhala, Zero Nine orkesterin treenikämppä/studio/toimisto. Kun biisejä oli kasassa tarpeeksi, mentiin sinne tekemään ekaa oikeeta demoa. Saatiin tehtyä ok demo joka rupes leviämään aika nopeesti ympäri Suomea, koska nauhan vaihto oli todella yleistä tuohon aikaan. Samaan aikaan mekin tehtiin pienlehteä nimeltä Epitaph, jonka kautta oli mahdollisuus "mainostaa". Demoa vaihdettiin, myytiin jne. Lopulta saatiin myytyä varmaan 300 kpl tota demoa. Oltiin tosi ihmeissämme.

POHJOIS-SUOMEN BÄNDIMESTARUUS

Demon valmistumisen jälkeen tehtiin keikka Kuusamossa ja oltiin tosi ihmeissämme, kun jengiä oli 160 sisällä. Ite maksettiin kaikki kulut ja ennen kaikkea ihmeteltiin et jengi riehu mukana ja meno oli laadukasta. Tämän jälkeen toi demo-kauppa nousi tosi kovasti. Eräänä päivänä oltiin Rauhalas ja 09 roudari kerto et Oulussa ois semmonen skaba, menkää sinne niin pääsette ainakin keikalle. No mehän et ok, ilmottaudutaan sinne vaan. Tätä ennen me oltiin jossain vaiheessa käyty jossain skabassa ihan vaan siksi että päästäs keikalle jonnekin muualle, päästiin sit Pudasjärvelle ja Ouluun!

Tää uus kisa oli Pohjois-Suomen bändimestaruuskisa ja voittaja pääsis tekee singlee. Me ajateltiin, et päästää Oulun Kuusisaareen keikalle, vedetään kännit ja lähetään kotia. Ei menny ihan noin ku suunniteltiin.Ensin oli karsinnat. Soitettiin eka setti ja ruvettiin vetää soppaa. Jossain vaiheessa Salmirinteen Kepa tuli sanomaan parkkipaikalla, että kannattas vetää korkit kiinni, taidatte olla jatkossa. Me et voi paska, nousuhumala päällä ja pitäs ruveta soitaan taas. Vedettiin toisen kerran aika soossissa mut selvittiin kunnialla. No sit jatkettiin kaatamista ja mietittiin et voitettas ees 3. palkinto joka oli lahjakortti johonki musaliikkeeseen.

Lopulta julistivat et me voitettiin. Soitettiin pari biisiä kauheessa tinassa ja se meni sopivasti paikallisradioon livenä. Ei jälkeenpäin paljoo naurattanu toi homma. Mut sinkun teko ois edessä sit seuraavaksi. Rupes jo jänskittämään et mitäs ny? Into oli kova, homma eteni. Unelma et soittas vähä isommissa seteissä oli saanu bensaa liekkeihin.

AGGRESSIVE CONFESSOR (1988)

Bändimestaruuden jälkeen tehtiin keikkoja muutama. Studioon mentiin Oulussa ja tuottajaksi otettiin 09 Mara Mäntyniemi. Mara äänitti meidän ekan oikean demon, joten ajateltiin että otetaan edes yks tuttu mies mukaan. Maralla ny oli enemmän tietoo studiohommista ja se tunsi jo biisit jotka singlelle otettiin.Singleä tehtiin muistaakseni kaksi päivää ja studio-vaiheen jälkeen keikkaakin alko pukkaamaan. Oltiin Oulussa nuorisotaloilla, Kemissä, Torniossa (eräs CMX oli silloin nuorisotalokeikan pää esiintyjä :) Kajaanissakin käytiin keikalla, samalla tutustuttiin Martikaiseen ja Euthanasia popposeen.Iso pommi tuli kuitenkin kun oululainen keikkamyyjä ilmoitti, että ois keikka Kuusisaaressa Stonen lämppärinä. Meillä leuat putos et joo...Stone oli tuolloin tehnyt ekan sinkun ja esikoislevy oli jo ulkona. Me oltiin aivan kipsissä, et jumalauta Stonen lämmpäriksi.

80 MK VIINIPULLO

Keikka meni ok. Keikan jälkeen juteltiin Stonen ukkojen kaa ja oli aika jatkaa matkaa. Viinapiru iski ku viinat loppu ja minä kyseleen Stonen ukoilta, että oiskos myydä mitään lientä? No Pekkahan kertoi että sillä o vinkkua ja tinkaus alkoi. Minä ja meidän miksaaja Eki taidettiin maksaa muistaakseni 80 mk Magyar pullosta. Ei mitää järkee, mutta maistui. Jälkeenpäin Pekka kauppas muillakin keikoilla viiniä edullisesti, naureskeli räkäsesti päälle.

ENTRANCE (1989)

Sinkku myi hyvin. Oltiin muistaakseni single-listan 3. pari viikkoa. Tuota auttoi se, että kaverit ostivat piruuttaan jopa kolme singleä kerralla. Kun sinkku oli ulkona, alkoi keikkoja tulla eteläänkin. Helsingin nuorisotalot tuli kierrettyä aika hyvin. Mäntyniemen Mara otti missioksi kaupata meitä levy-yhtiöille. Megamania kiinnostui ja singlen myynti komppasi meitä hyvin. Tavattiin Atte Blom ja saatiin tietää, että levyähän täs seuraavaksi pitäs ruveta tekeen. Tuohon aikaan Metal Massacre keikat Lepakossa olivat tavallaan kulttimaineessa. Sinnekin päästiin ja olihan kinkerit. Porukka huuteli poroja lavalle ja keikan aikana moshpit oli lavalla. Levyn teko olikin sitten oma homma. Reissattiin Kuusamo-Hki väliä. Saundillisesti Entrance oli itselleni pettymys, ei päästy hirveesti miksauksiin ja jälkituotantoon mukaan. Mut olipahan levy ulkona.

JEESUS HAJOAA

Meillä oli oma keikkabussi nimeltään Jeesus. Nimi tuli siitä, ku ennen vanhaan hyvään aikaan oli teiden varsilla puhelinpylväissä uskonnollisaiheisia Jeesus tulee jne. kylttejä. No mehän aina keikkareissuilla kännissä niitä nyittiin irti ja teipattiin bussin ikkunoihin. Kerran jopa Oulussa mummot luuli meidän bussia Teetuvaksi ja yrittivät tulla kuulemaan herran sanaa sisälle. Ei tarvinnut kuitenkaan ruveta tappeleen mummojen kaa. Ne oli sitä mieltä että poliisit paikalle.

Entrance levyn nauhoituksiin mentiin siis Jeesuksella, nauhoitusten jälkeen lähdettiin kamat kyydissä kohti Kuusamoa. Jeesus hajos 20 km Jyväskylästä pohjoseen ja me liftaamaan. Tepan kaa muistaakseni 12 h liftattiin ennenkuin systeri poimi meidät kyytiin. Sisko nimittäin kävi hakemassa Helsingistä kaverin kaa auton ja poimi ukkoja kyytiin ku tuli kohti pohjoista. Olipa kiva Juhannus.

KEIKKAA

Entrance nosti meidät kuitenkin pinnalle ja yleisön tietoisuuteen. Keikkaputkista paras tai pahin oli mielestäni viikon rundi Stonen ja Airdashin kaa. Ekana oli Helsinki, sitten Espoo tai olikohan Vantaa, sit Lahti. Nää kolme mentiin silleen et Stone oli mukana. Loput mentiin Korvasuihkeen kanssa kahdestaan. Kaksi bändiä survoontu pieneen pakettimersuun ja menoksi. Ei voinu nukkua ku ei ollu tilaa. Kaadettiin koko ajan ja pinnat rupes kiristyyn. Lopussa ku meillä oli uuden vuoden keikka Oulussa ja päästiin omaan bussiin, niin oli kyllä helpottunu olo. Mukavaa oli, mutta univelat ja ahtaus veti pinnat kireelle.

BACK TO LIFE (1990)

Entrancen jälkeen ajateltiin, että tehdään seuraava juttu tutulla studiolla tuttujen ukkojen kaa. Ja pohjosessa. Voidaan vaikuttaa enemmän saundiin jne. Maxi-sinkku Back to Life oli saundilliseti parempi ku Entrance ja biisitkin oli monipuolisempia. Hieman osattiin jo soittaa. Himotti jo tehdä seuraavaa pitkäsoittoa koska hampaankolossa oli paljon Entrancen jäljiltä. Back to Lifen äänitti Niksu Nikula. Ajatus oli että Niksu mukaan seuraavalle levylle ku tietää ja tuntee meidät. Mukana oli myös Antti Mommo, joka oli tuttu mies Kuusamosta. Antti oli mukana ajatuksella toinen tuottaja.

FESTARIKEIKAT

Nummirock. Kuusrock. Giants of Rock. Nää oli silleen vaikeita meille, ku piti pitää kaataminen minimissä ku homma oli sen verran isoa ettei voinu vetää tinassa. Tässä törmättiin Pasin rai rai meininkiin. Pahimmillaan rumpali oli selviytymisteltassa ja roudari vahti ettei se karkaa vetään soppaa. Itsekkin olin välillä vetämässä bussissa unta palloon et selviää keikalle. Tää oli se korkeakoulu jossa tajus ettei voi vetää soppaa ja keikkaa rajattomasti putkeen. Kantapään kautta. Välissä pidettiin palaveria jossa päätettiin paljonko saa juoda ennen keikkaa. Keikan jälkeen ei sitte katottu muutaku että onko kaikki mukana ku bussi lähti. Yleensä Pasi häipy keikan jälkeen ja sit viikon päästä Kuusamossa tuli kyseleen et millo treenit. Aika velikulta.

ONE WORLD WITHOUT THE END (1991)

Tokaa levyä ku ruvettiin tekemään oli mulla ainakin paineet aika kovat. Ei ollu töitä, lama paino päälle ja talous oli kuralla. Ei ollu muuta ku soittaminen. Sitä mietti, että ei tällä elä mutta ei oo kyllä muutakaan. Opiskelut oli loppu ja töistä ei tietoakaan. Levyn teko oli tuskasta, koska haluttiin tehdä hyvää jälkeä. Hinkattiin biisejä aika kovasti mutta oltiin toisaalta hyvin treenattukin. Levystä tuli saundillisesti ihan ok verrattuna ekaan ja biisit oli monipuolisempia. Oltiin tultu jo rajalle missä mietittiin et mitä seuraavaksi? Osa bändistä halus tempoja alas, melodioita lisää jne.

TAPPI KEHIIN

Tämän jälkeen meillä oli pakko tehdä päätös Pasin suhteen. Miestä ei näkyny treeneissä, hyvä ku keikat hoiti ja Pasin elämä oli muutenki aika sekasorrossa. Tehtiin päätös erään keikan jälkeen, ku kannujannu veti ns. humppakeikan ja me todettiin et muut o kuosissa mut rumpali ei. Kysyttiin Mental Agony bändin rumpali Tapani Kokkoa rumpuihin, Tappihan mietti ja suostui. Päätös oli mulle vaikea, koska olin Pasin kaa perustanu pumpun ja Pasi oli kaveri. Mutta ei voinu mitää, oli varoteltu Pasia että pidä ny homma hanskassa mutta ei. Vitutti raskaasti.

THE END

Tässä vaiheessa thrash-speed boomi alkoi hyytyä Suomessa. Tämä näkyi keikkojen vähentymisenä. Oli ehkä hieman ähky kaikesta metallista. A.R.G ei elättänyt, mutta ei ollut töitä muutenkaan. Lisäksi bändi asui tässä vaiheessa ympäri suomea. Treenien suhteen homma meni vaikeaksi, ku yhteinen aika kävi vähiin. Tehtiin keikkaa, mutta esimerkiksi mulla alko vituttaa ku treenit oli Oulussa ja paikalla ei ollu kaikkia ukkoja ku treenit alko. En tiedä Veskestä mutta Tepalaakin alkoi homma tympiä. Oli muutakin elämässä ku A.R.G. Pian Tepa ilmoitti että lopettaa. Tehtiin Ruisrock keikka. Tämän jälkeen minä päätin että bändi rupeaa treenaamaan Kuusamossa ja ne jotka meinaa soittaa vielä mukana niin tulee treenaan sinne tai sitten ei.

DEMOTTELUA (1993-1994)

Me tehtiin pari demoa. Siis Tepakin oli mukana viel toisessa demossa. Levy-yhtiö ei innostunut yhtään meidän uudesta materiaalista. Tämäkin vaikutti bändin mielialaan. Kun Tepa lähti, treenattiin Kuusamossa ja Veske otti lauluhommat kontolleen. Aikamme treenattiin kunnes Tappi ilmoitti että lopettaa ku lähtee opiskelemaan. Tepan lähdön jälkeen bassossa soitti Poussun Jarkko. Pose tuli bändiin aika paskaan väliin, koska oltiin kynnyksellä et mimmosta musaa me ruvetaan ny tekeen. Haettiin jotain uutta, mutta homma hyyty pikkuhiljaa ja itse rupesin olemaan kypsä koko kitaran soittoon.

MITÄ JÄI KÄTEEN

Kun A.R.G löi pillit pussiin ei tapahtunut mitään ihmeempää. Homma hyyty ja that´s it. Ei pidetty hautajaisia eikä viimeistä keikkaa. Loppujen lopuksi tuntuu että bändi ei lopettanut vaan hiipui pois. Itse en halunnut soittaa metallia vähään aikaan, vaan soittelin ihan erilaista musaa koska vitutus metallin suuntaan oli kova ja teki mieli soittaa muutaki ku thrashia. Kuuntelin kuitenkin metallia, ei ny koira karvoistaan pääse.

A.R.G. oli hieno kokemus soittaa, katella mualimaa, saada paljon kavereita ja pitää hauskaa. Sitten ku ei ollu hauskaa niin paskaaks sitä itteesä kiusaan.

- Jari Kelloniemi